Uusi osinkoveroesitys vie väärään suuntaan
Valtionvarainministeriön verotyöryhmän eilen julkistama esitys yritysverotuksen kehittämisestä ei ollut pelkästään askel väärään suuntaan, vaan suorastaan kolmiloikka kovalla vauhdilla.
Toteutuessaan esityksen muutokset heikentäisivät yrittäjyyden, omistajuuden, kasvun ja työllistämisen kannusteita. Orastavan talouskasvun puhaltaminen liekkeihin edellyttää kannustavaa yrittäjyyden toimintaympäristöä ja vahvaa motivaatiota yrittäjävastuun kantamiseen. Osinkoverotuksen kiristäminen ei näitä tue.
Vaikka heti esityksen julkistamisen jälkeen sekä pääministeri Sipilä että valtionvarainministeri Orpo näyttivät osinkoverotuksen kiristämiselle punaista valoa, ei esityksen synnyttämää epävarmuutta saa pyyhittyä pois. Ennakoitavuus pitkällä aikavälillä on juuri sitä mitä yritykset ja yrittäjät verotukselta odottavat, ja juuri tähän tuli nyt taas uusi särö.
Työryhmä perusteli esitystä varojen sijoittamisen tasapuolisella verokohtelulla. Esityksessä on unohdettu, että PK-yrityksissä omistajan sijoitukset muodostuvat pääosin yhtiöön jätetyistä voittovaroista, siis niistä, joista yhtiö on kerran verot jo maksanut. Yhtiön tuottama voitto kiistatta kuuluu sen omistajille, mutta voidakseen käyttää siitä edes pienen osan omistajat joutuvat osittain kahdenkertaisen verotuksen piiriin. Näin on ollut sen jälkeen, kun listaamattoman yhtiön osinkoverotusta edellisen kerran kiristettiin .
Mitä tulee uuden pääoman sijoittamiseen, jo tällä hetkellä sijoittaminen kiinteistöihin on melko houkuttelevaa verrattuna yrityksen liiketoimintaan. Kiinteistösijoituksissa riski on merkittävästi pienempi ja tuotto vakaata ja samalla kuitenkin vertailukelpoisella tasolla yritystoiminnasta järkevästi nostettavissa olevan tuoton kanssa.
Työryhmän tavoitteena näyttää olleen ratkaista, miten yritystoiminnasta voitaisiin kerätä nykyistä enemmän veroja. Kun yhteiskunta toimii ja viestii tällä tavalla, se tuntuu pelolla johtamiselta. Yritysverotuksen kehittämisen tavoitteena pitäisi olla myös Suomessa toimivien yritysten kilpailukyvyn parantaminen ja yrittäjyyden edistäminen, oli sitten kyse verotuksesta tai yritysten toimintaympäristöstä.
Viron myöhennetyn verotuksen mallissa yritys maksaa yhteisöveron silloin, kun se jakaa osinkoa omistajilleen. Ruotsin mallissa taas veronmaksua siirretään tulevaisuuteen varausten avulla. Näillä toimilla nimenomaan vaikutetaan yritysten investointikykyyn.
Toimintaympäristön digitalisoituessa yhä suurempi osa investoinneista on luonteeltaan sellaisia, ettei niillä ole rahoitusta hankittaessa vakuusarvoa. Yhteiskunnan kannattaa malttaa odottaa omaa osuuttaan yritystoiminnan tuloksesta, koska näin voidaan merkittävästi vahvistaa kilpailukykyämme verrattuna lähimpiin kilpailijamaihin. Näille toimille työryhmä ei katsonut olevan tarvetta, vaikka valtio ei olisi tällä tavalla saanut yhtään vähempää veroja, vaan ainoastaan kohdistanut saamisensa ajankohtaan, jossa kilpailukykymme toivottavasti olisi nykyhetkeä parempi.
Yrittäjät tarvitsevat kannusteita kasvuun ja riskinottoon. Ne eivät menesty ja tuota verotuloja yhtään paremmin, jos kasvusta ja taloudellisesta menestyksestä uhataan rangaista. Jos menestyksestä ei oikeasti palkita, ei myöskään kasvua ja työpaikkoja synny toivotulla tavalla.
Mikko Akselin
